Tietokoneen hämmästyttävä kehityskaari on muokannut maailmamme perusteellisesti. Modernin tietokoneen kehityksen voidaan katsoa alkaneen toisessa maailmansodassa, jolloin tuli kriittinen tarve saksalaisten Enigma-koodien murtamiseen synnytti ensimmäiset sähkömekaaniset laskentalaitteet, mullistaen sodankäynnin ja luoden pohjan modernille tietotekniikalle. Tutkitaan hieman miten kaikki alkoi ja miten tietokoneiden maailmanvalloitus kehittyi.
Tietokoneet Suomessa
Toisen maailmansodan jälkeen tietokoneen kehittely jatkui ja noin 15 vuotta alkusysäyksen jälkeen Suomessa ensimmäiset tietokoneet saapuivat suurkoneina virastoihin. Postipankin IBM 650 saapui ensimmäisenä vuonna 1958. Mikrotietokoneet saapuivat yrityksiin ja virastoihin 1970-80 lukujen taitteessa. Nokian kehittämästä MikroMikko mikrotietokoneesta tuli muutamassa vuodessa suosituin PC-kone yrityksissä Suomessa.
Commodore 64
Valtaisa harppaus tapahtui, kun pöytäkoneet kuluttajien saataville 1980-luvulla. Commodore 64 aloitti varsinaisen ”kotitietokonebuumin” Suomessa 1980-luvun puolivälissä. Tuolloin tietokoneen komentokielenä oli BASIC.
DOS
Tekstipohjainen käyttöjärjestelmä DOS vakiinnutti PC-standardin yritysmaailmassa ja myöhemmin se syrjäytti myös vanhempia (esim. BASIC-tyyppisiä) CP/M-pohjaisia järjestelmiä. DOS-järjestelmää käytettiin hallitsemaan levykkeitä (lerppuja ja korppuja) ja käynnistämään tekstipohjaisia sovelluksia, kuten suosittuja taulukkolaskentaohjelmia ja tekstinkäsittelyohjelmia.
UNIX
DOS-järjestelmän ohella monimutkaisempi tekstipohjainen UNIX-käyttöjärjestelmä jatkoi kehittymistään, mutta se oli pitkään sidoksissa tehokkaampiin työasemiin ja yliopistojen tai tutkimuslaitosten käyttöön. UNIX oli huomattavasti teknisesti edistyneempi siinä olevien moniajomahdollisuuksien ansiosta. Monimutkaisuus piti sen kuitenkin erillään massamarkkinoista.
Tietokoneiden kehitys
Alussa oli pöytätietokone
Ensimmäiset kuluttajille suunnatut PC-tietokoneet (Personal Computer) olivat pöytämalleja, jotka koostuivat erillisistä osista: tietokonekotelosta ja sen sisällä olevista komponenteista (prosessorista, muistista, tallennuslevyistä ja virtalähteestä), sekä erillisestä näytöstä, näppäimistöstä ja hiirestä.
Varhaisissa pöytätietokoneissa käytettiin kuvaputkimonitoreja (CRT), jotka olivat kookkaita ja painavia. Ne veivät runsaasti tilaa työpöydällä ja kuluttivat paljon sähköä. 2000-luvun alkuun mennessä ne korvattiin lähes kokonaan litteillä LCD- ja Led-näytöillä, jotka ovat kevyempiä, energiatehokkaampia ja tuottavat tarkemman kuvan.
Pöytätietokoneet ovat säilyttäneet asemansa erityisesti tehokäyttäjien ja ammattilaisten työvälineinä, sillä niiden komponentteja voidaan helposti päivittää ja ne tarjoavat edelleen parhaan suorituskyvyn suhteessa hintaan.
Kannettava tietokone
Kannettava tietokone eli läppäri kehitettiin tarjoamaan pöytätietokoneen laskentateho liikkuvampaan käyttöön. Ensimmäiset mallit 1980-luvulla olivat raskaita, rajoitetulla akunkestolla varustettuja laitteita, mutta niiden idea – tietokone, jota voi kuljettaa mukanaan – mullisti henkilökohtaisen tietotekniikan.
Nykyiset kannettavat tietokoneet ovat kevyitä, tehokkaita ja monipuolisia. Ne sisältävät kaiken, mitä työpöytäkoneessa tarvitaan, mutta kompaktissa muodossa: näytön, näppäimistön, akun ja kosketuslevyn yhdessä rungossa. 2000-luvulla kannettavat syrjäyttivät monin paikoin pöytäkoneet kotikäytössä ja toimistoissa, ja ne ovat edelleen suosituimpia tietokonetyyppejä opiskelijoiden ja liikkuvien ammattilaisten keskuudessa.
Palvelimet
Palvelin on tietokone, joka on suunniteltu tarjoamaan palveluita muille tietokoneille tai käyttäjille verkon kautta. Se voi hallita tiedostoja, käyttäjätilejä, tietokantoja, verkkosivustoja tai muita resursseja. Palvelimia käytetään sekä yritysten sisäverkoissa että internetin ytimessä — esimerkiksi sähköpostipalvelut, verkkokaupat ja pilvipalvelut toimivat kaikki palvelimien varassa.
Palvelimet voivat olla fyysisiä laitteita tai virtuaalisia, ohjelmistopohjaisia ympäristöjä, joita ylläpidetään usein datakeskuksissa. Niiden laitteistot on suunniteltu kestämään jatkuvaa käyttöä: ne toimivat 24/7 ja sisältävät usein varmistettuja virtalähteitä ja tallennusratkaisuja, jotta tietoja ei menetetä mahdollisten häiriöiden aikana.
Graafiset käyttöjärjestelmät
Siirtyminen tekstipohjaisesta komentorivistä mullisti tietokoneen käytön. Tekstipohjaisessa käyttöliittymässä käyttäjän piti kirjoittaa komennot tarkasti tietokoneen kielellä. Graafinen käyttöliittymä (GUI) kehitettiin visuaaliseksi tulkiksi ihmisen ja koneen väliin. Se tarjosi työpöydän, jossa komennot korvattiin ikoneilla, ikkunoilla ja hiirellä. Kun klikkaamme hiirellä ikonia, GUI muuntaa tämän intuitiivisen eleen automaattisesti koneen ymmärtämäksi koodikieleksi ja antaa käskyn suorittaa haluttu toiminto.
Apple Macintosh – Windows
Apple julkaisi graafisen käyttöjärjestelmänsä vuonna 1984 ja vuotta myöhemmin 1985 markkinoille tuli Microsoftin MS-DOSin päälle rakennettu Windows 1.0, jotka molemmat olivat graafisia käyttöjärjestelmiä. Windowsin käyttöjärjestelmistä vasta versio 3.0 ja 3.1 (1990-92) tekivät graafisesta PC-käyttöliittymästä todella suositun ja massamarkkinoille kelpaavan. Graafisen ympäristön valtavirtaistuminen oli kuitenkin jo alkanut Macin ja muiden varhaisten graafisten ympäristöjen (kuten Commodore Amiga 1980-94) toimesta.
Linux by Linus Torwalds
Suomalainen Linus Torvalds ei aloittanut tyhjästä luodessaan oman käyttöjärjestelmänsä Linuxin. Hänen projektinsa oli suora seuraus olemassa olevista UNIX-järjestelmistä ja niiden puutteista. Linus Torvalds oli opiskeluaikanaan Helsingin yliopistossa tyytymätön käyttäessään Minixiä, joka oli Andrew S. Tanenbaumin kehittämä, pieni ja yksinkertainen, lähinnä opetustarkoituksiin luotu, UNIX-tyyppinen käyttöjärjestelmä.
Linus Torvalds arvosti ennen kaikkea Mininixin ominaisuuksista suorituskykyä ja moniajoa, jotka hän halusi omaan järjestelmäänsä. Hän halusi ehdottomasti myös avoimen lähdekoodin ja mahdollisuuden kenelle tahansa muokata sitä täysin vapaasti.
Aluksi Linuxin käyttö vaati käyttäjältä syvällisempää ymmärrystä komentorivistä ja tiedostojärjestelmän rakenteesta. Vaikka graafisia käyttöliittymiä (kuten KDE ja GNOME) kehitettiin nopeasti 1990-luvun puolivälistä alkaen, niiden asentaminen käyttöönotto sekä muokkaaminen omaan tarpeeseen tietokoneelle olivat pitkään teknisesti varsin vaativia verrattuna Windows– ja Mac-järjestelmiin, joissa käyttöönotto oli käytännössä ”Asenna ja käytä”. Varhaisessa Linuxissa ajureiden asentaminen ja laitteistojen (erityisesti uudemman näytönohjaimen, Wi-Fi-kortin tai tulostimen) tunnistaminen oli usein käyttäjän vastuulla ja vaati komentorivin käyttöä. Windows ja Mac hoitivat tämän automaattisesti.
Linuxin varhaisvaiheen teknisyydestä johtuen Linuxin suosio kuluttajien keskuudessa jäi vähäiseksi. UNIXin haamu nosti ”tavallisen käyttäjän” kynnyksen liian korkealle Linuxin käyttämiseksi omassa tietokoneessa.
Tabletit ja kännykät
Pöytä- ja kannettavien tietokoneiden rinnalle syntyivät 2000-luvun alussa tabletit, ja pian myös matkapuhelimet alkoivat kehittyä pieniksi taskussa kulkeviksi tietokoneiksi. Käyttöjärjestelminä näissä laitteissa toimivat Applen kehittämät iOS-järjestelmät sekä Googlen Android. Ennen älypuhelinten superaikakautta matkapuhelinten markkinoilla oli merkittävässä roolissa myös Nokian kehittämä Symbian-käyttöjärjestelmä. Nokian puhelinteknologia siirtyi kuitenkin 2010-luvun alussa Microsoftin haltuun, joka kehitti omia älylaitteitaan Windows Phone -järjestelmällä.
Älypuhelimien ja tablettien yleistyminen 2010-luvulla mullisti tavan, jolla ihmiset käyttävät digitaalisia palveluja. Kosketusnäytöistä tuli hallitseva käyttöliittymä, ja sovelluskaupat – kuten Applen App Store (perustettu 2008) ja Googlen Play-kauppa – avasi uuden aikakauden ohjelmistojen jakelussa. Laitteet eivät enää olleet vain työvälineitä, vaan myös viihteen, yhteydenpidon ja luovuuden välineitä. Valokuvat, videot ja sosiaalinen media siirtyivät saumattomasti taskuun mahtuvaan laitteeseen.
Pilvipalvelut, kuten Dropbox (2007) ja Google Drive (2012), mahdollistivat tiedostojen ja kuvien tallennuksen verkkoon ja niiden käyttämisen useilla eri laitteilla. Tämä loi pohjan jatkuvalle yhteydelle ja työnteolle paikasta riippumatta. Älylaitteiden kehitys synnytti myös kokonaan uusia ilmiöitä, kuten mobiilimaksamisen, sijaintipalvelut ja reaaliaikaisen videoviestinnän.
Digilaitteiden kehityksessä siirryttiin muutamassa vuodessa ajasta, jolloin tietokone oli yksi laite kodin nurkassa, aikaan, jolloin jokaisella taskussa on oma henkilökohtainen tietokone. Tämä muutos loi perustan nykyiselle digitaaliselle yhteiskunnalle, jossa älylaitteet, verkko ja pilvipalvelut muodostavat saumattoman kokonaisuuden.
Linux – Näkymätön maailmanvaltias
Linux on tietotekniikan suurin paradoksi: se on samaan aikaan käytetyin käyttöjärjestelmä maailmassa ja silti massamarkkinoilla käytännössä näkymätön.
Sen alkuaikoina, 1990-luvulla, Linux sai UNIXin teknisen perinnön vuoksi leiman erityisosaajien käyttöjärjestelmästä, sillä sen komentorivipohjainen käyttö asetti kynnyksen peruskäyttäjille. Kulissien takana, vapaaseen ja avoimeen koodiin perustuva, UNIX-ytimestä nouseva vakaus teki siitä digitaalisen maailman ”salaisen aseen”.
Vaikka nykyaikaiset Linux-jakelut (kuten Ubuntu) ovatkin kehittyneet täysin käyttäjäystävällisiksi, Linuxin todellinen valta ei edelleenkään ole työpöydällä. Sen sijaan se pyörittää internetin selkärankaa. Valtaosa maailman verkkopalvelimista ja pilvipalveluista käyttää Linuxia. Mikä vielä yllättävämpää, Googlen Android, maailman ylivoimaisesti yleisin mobiililaitekäyttöjärjestelmä, on rakennettu Linux-ytimen päälle, mikä tarkoittaa, että suurin osa ihmisistä käyttää Linuxia joka päivä tietämättään.
Linux on vakiinnuttanut asemansa vakaimpana, muokattavimpana ratkaisuna ja luonut globaalisti levittäytyvän perustan digitaaliseen arkeen, älytelevisioista supertietokoneisiin. Kaiken tämän se on tehnyt äänettömästi kilpailijoidensa, kuten Microsoft Windowsin ja Applen markkinoinnin varjossa.
